Yanisha on toipunut hyvin eikä tarvitse enää lisää hormonipiikityksiä. Eihän neiti kyllä ollutkaan missään vaiheessa erityisen kipeän oloinen.
Nyt sitten vaan odotellaan uutta tiinehtymistä :).
Huonoja uutisia
Ihmettelin, kun neidin painon lasku pysähtyi ja lähti laskuun, mutta en vielä tuossa vaiheessa sitä lääkäriin kuskannut, kun Yanisha oli kuitenkin pirteä oma itsensä eli ei ollu tmitään muita oireita tuossa vaiheessa.
Reilu viikko sitten kävin varailemassa ultrausajan ja tuo painon laskua myös ihmettelin tuolloin el:lle. Sanoi jo tuolloin, että voipi olla sitten valeraskaus tai mennyt kesken, mutta jos ei muita oireita, niin ultraan sitten varatulla ajalla.
Torstai-iltana myöhään Yanishalta tuli verinen klimaklöntti ja sen jälkeen hieman veristä vuotoa. Tässä vaiheessa olisi sitten ollut jo synnytyskin mahdollinen. Soittelin aamupäivällä taas eläinlääkäriin, että mitä tehdä ja neuvoivat seurailemaan vielä ja soittelemaan ennen kuin oli tuo jo varattu aika el:lle iltapäivällä, jos ei mitään dramaattista tuota ennen tapahtuisi.
Ultrassa ei löytynyt eläviä pentusia ja tarkistettiin vielä röntgenillä ettei ollut myöskään kuolleita pentuja masussa. Vuotoa Yanishalla oli yhä ja siis diagnoosina avoin kohtutulehdus. El. arveli eli luultavimmin Yanisha oli ollut tiineenä, mutta oli mennyt kesken ja pennut siis "imeytyneet". Nyt siis neiti kahden viikon antibioottikuurilla ja hormoniruiskella kohdun puhdistamiseksi.
Samalla reissulla meilä olikin melkein koko kissalauma myös mukana, Miska, Sami, Chakan ja Balamut kävivät perustarkastuksilla ja rokotuksilla samalla. Miskalle ja Samille täytyy tehdä lähiaikoina hammashoito ja ainakin Miskalta pitää ottaa veriarvoja(löytyi lievä sivuääni sydämestä, minkä syyksi lääkäri arveli kilpirauhasia). Balamut oli laihtunut viime käynnistä reippaasti. Vielä en tuosta ole huolissani, jos ei painon lasku jatku. Oli nimittäin hieman pullukka meille tullessa. Meillä saanut ehkä hieman laadukaampaa ruokaa, lisäksi tuo pelkkä ruoan kerjääminen ajankuluksi jäänyt, kun täällä on ruokaa aina tarjolla sekä myös enemmän seuraa ja virikkeitä tarjolla eli saanut myös liikuntaa varmasti enemmän.
Yanisha on kyllä ihme sissi. Neiti on ollut koko ajan ihan pirteä itsensä, kiipeilee ja hyppelee ihan kuin ei mitään olisi vikana. Meinasivat jopa ruveta "hommiin" Balamutin kanssa perjantai-iltana kun lääkäristä palailtiin ja jouduin erottamaan nuoren pariskunnan. El: kuitenkin tuohon totesi seuraavana päivänä kun käytiin hormonipiikillä, että ei haittaa vaikka vähän "touhuilisivatkin", että voi mennä vaan kiimaoireet nopeammin ohi ja Yanishalla nyt sellaiset lääkkeet ettei pitäisi siis vielä tiinehtymisen olla mahdollista.
Eli jos Yanishan tila ei tuosta huonone yllättäen, el oli sitä mieltä, että ei mitään estettä yrittää vielä uudelleen ja tämä pitääkin sitten tehdä heti seuraavasta kiimasta kuurien jälkeen.
Reilu viikko sitten kävin varailemassa ultrausajan ja tuo painon laskua myös ihmettelin tuolloin el:lle. Sanoi jo tuolloin, että voipi olla sitten valeraskaus tai mennyt kesken, mutta jos ei muita oireita, niin ultraan sitten varatulla ajalla.
Torstai-iltana myöhään Yanishalta tuli verinen klimaklöntti ja sen jälkeen hieman veristä vuotoa. Tässä vaiheessa olisi sitten ollut jo synnytyskin mahdollinen. Soittelin aamupäivällä taas eläinlääkäriin, että mitä tehdä ja neuvoivat seurailemaan vielä ja soittelemaan ennen kuin oli tuo jo varattu aika el:lle iltapäivällä, jos ei mitään dramaattista tuota ennen tapahtuisi.
Ultrassa ei löytynyt eläviä pentusia ja tarkistettiin vielä röntgenillä ettei ollut myöskään kuolleita pentuja masussa. Vuotoa Yanishalla oli yhä ja siis diagnoosina avoin kohtutulehdus. El. arveli eli luultavimmin Yanisha oli ollut tiineenä, mutta oli mennyt kesken ja pennut siis "imeytyneet". Nyt siis neiti kahden viikon antibioottikuurilla ja hormoniruiskella kohdun puhdistamiseksi.
Samalla reissulla meilä olikin melkein koko kissalauma myös mukana, Miska, Sami, Chakan ja Balamut kävivät perustarkastuksilla ja rokotuksilla samalla. Miskalle ja Samille täytyy tehdä lähiaikoina hammashoito ja ainakin Miskalta pitää ottaa veriarvoja(löytyi lievä sivuääni sydämestä, minkä syyksi lääkäri arveli kilpirauhasia). Balamut oli laihtunut viime käynnistä reippaasti. Vielä en tuosta ole huolissani, jos ei painon lasku jatku. Oli nimittäin hieman pullukka meille tullessa. Meillä saanut ehkä hieman laadukaampaa ruokaa, lisäksi tuo pelkkä ruoan kerjääminen ajankuluksi jäänyt, kun täällä on ruokaa aina tarjolla sekä myös enemmän seuraa ja virikkeitä tarjolla eli saanut myös liikuntaa varmasti enemmän.
Yanisha on kyllä ihme sissi. Neiti on ollut koko ajan ihan pirteä itsensä, kiipeilee ja hyppelee ihan kuin ei mitään olisi vikana. Meinasivat jopa ruveta "hommiin" Balamutin kanssa perjantai-iltana kun lääkäristä palailtiin ja jouduin erottamaan nuoren pariskunnan. El: kuitenkin tuohon totesi seuraavana päivänä kun käytiin hormonipiikillä, että ei haittaa vaikka vähän "touhuilisivatkin", että voi mennä vaan kiimaoireet nopeammin ohi ja Yanishalla nyt sellaiset lääkkeet ettei pitäisi siis vielä tiinehtymisen olla mahdollista.
Eli jos Yanishan tila ei tuosta huonone yllättäen, el oli sitä mieltä, että ei mitään estettä yrittää vielä uudelleen ja tämä pitääkin sitten tehdä heti seuraavasta kiimasta kuurien jälkeen.
Usko kasvaa että pentuja tulossa :)
Yanishan paino on noussut puolisen kiloa (alkupaino 3,09kg) ja hieman yli kuukaudessa arviolta mennään.
Kai sitä uskaltaa jo alkaa uskomaan että pentuja tulossa, tosin tuskin kovin montaa, sen verran pieneltä tuo masu vieläkin tuntuu.Ultraa yritän vielä lykätä, vaikka kuinka jänskättää.
Parasta alkaa valmistautumaan todenteolla, vaikka aina kai on yhäkin se valeraskauden riski.
Kai sitä uskaltaa jo alkaa uskomaan että pentuja tulossa, tosin tuskin kovin montaa, sen verran pieneltä tuo masu vieläkin tuntuu.Ultraa yritän vielä lykätä, vaikka kuinka jänskättää.
Parasta alkaa valmistautumaan todenteolla, vaikka aina kai on yhäkin se valeraskauden riski.
Taidetaan olla :)
Nyt Yanishalla alkoivat nisät selkeästi punottamaan ja isonemaan kun kiiman alkamisesta reilut kolme viikkoa. Ruoka maistuu neidille (vai pitäisikö sanoa pikku rouvalle) selkeästi enemmän. Masusta ei vielä niin hirveästi näy vielä, vaikka pieni kumpu siellä on. Muutenkin neiti viihtyy enemmän sylissä eikä tykkää niin riehua ja riekkua kuin ennen.
Ollako vai eikö olla?
Yanishalla ei ole vieläkään selkeitä merkkejä siitä, että olisi tiineenä. Siltikin olen yhä toiveikas, koska jonkin verran erilailla tuo neiti on käyttäytynyt viime aikoina. Ruoka on tuntunut alkavan maistumaan paremmin, on nuo tisutkin ehkä ihan hiukkasen näkyvämmät, muttei niin selkeästi, että voisi todella sanoa mitään varmaa eikä kyllä punotakaan. Tytsy ei ole halunnut riuhua poikien kanssa entiseen tapaan ja tykännyt entistä enemmän sylissä silittelystä ja rapsuttelusta.
Ei siis auta kuin vielä odotella ja jännitellä, vielä kun on se valetiineydenkin mahdollisuus, mikä selittäisi nuo lievät merkit.
Ei siis auta kuin vielä odotella ja jännitellä, vielä kun on se valetiineydenkin mahdollisuus, mikä selittäisi nuo lievät merkit.
Nyt meillä kiimaillaan
Yanishalle iski kiima ihan yllättäen ilman tyypillisiä ennakkomerkkejä. En odottanut kiimaa ihan näin pian.
Balamut oli ensin ihan ihmeissään, kun Yanisha oli yhtäkkiä ihan takiaisena Balamutin perässä. Kovin haisteli ja oli kinnostunut, muttei tiennyt ensin ollenkaan mitä tehdä ja meni välistä jo pakoon ja piiloon liian tyrkyttävää pikku diivaa.
Tilanne vaihtui kuitenkin melkoisen pian eli ei mennyt kauaa kun alkoikin kuulostamaan siltä, että on seksileikit menossa. Nyt nuo on ihan lemmenpari ja parivaljakko, kauaa ei olla toisen läheltä poissa, vaikka välistä on pakko jomman kumman paeta liian innokasta partneria.
Yllättäen tuntuu, että saman tien muutkin ovat nyt täysin hyväksyneet Balamutin, ehkä kun saavat itse olla rauhassa kiimaiselta Yanishalta.
Balamut oli ensin ihan ihmeissään, kun Yanisha oli yhtäkkiä ihan takiaisena Balamutin perässä. Kovin haisteli ja oli kinnostunut, muttei tiennyt ensin ollenkaan mitä tehdä ja meni välistä jo pakoon ja piiloon liian tyrkyttävää pikku diivaa.
Tilanne vaihtui kuitenkin melkoisen pian eli ei mennyt kauaa kun alkoikin kuulostamaan siltä, että on seksileikit menossa. Nyt nuo on ihan lemmenpari ja parivaljakko, kauaa ei olla toisen läheltä poissa, vaikka välistä on pakko jomman kumman paeta liian innokasta partneria.
Yllättäen tuntuu, että saman tien muutkin ovat nyt täysin hyväksyneet Balamutin, ehkä kun saavat itse olla rauhassa kiimaiselta Yanishalta.
Lauman kuulumisia
Nyt siis Balamut on saanut jo jonkin aikaa liikkua vapaasti ja tutustua hiljalleen muuhun
kissalaumaan. Balamut ei pelkää muita kissoja ja olisi hyvin innokas saamaan uusia kavereita eikä ole vihoitellut
kellekään. Hyvin sinnikkäästi yrittää osoittaa olevansa vaaraton ja yrittää tehdä tuttavuutta muihin. Muut kissat kuitenkin vielä vierastavat Balamutia. Chakan, Sami ja Yanisha elävät jo ilman suurempia sähinöitä rinta rinnan, mutteivat siis ole ylimpiä ystävyksiäkään, lähinnä sietävät toisiaan ja pystyvät tulemaan jo yhdessä sänkyyn köllöttelemään emännän kanssa.
Lauman pomo ja vanhin Miska ei siedä Balamutia liian lähellä (aiheuttaa välittömän murinakohtauksen), mutta muuten ei juuri tilanteesta piittaa.
Yllättäen eniten tilanteesta on häiriintynyt meidän rämäpää poika Kofi. Kofi pelkäsi aluksi Balamutia. Balamut taas huomasi,
että Kofista saisi ehkä parhaiten remukaverin ja yritti kovasti näyttää
Kofille, ettei häntä tarvitse pelätä vaikka iso (ja leikkaamaton) onkin ja tehdä tuttavutta.
Tästä Kofi siis rohkaistui ja totesi, ettei olekaan niin pelottava... ja alkoikin sitten hyökkimään Balamutin kimppuun ja merkkailemaan reviiriään. Balumutia tämä ei onneksi ole kovin häirinnyt, yrittää suhtautua hyvin diplomaattisesti, väistää jos huomaa hyökkimisyrityksen, puolustautuu jos hyökkää (missä siis Balamutilla aika ylivoima) ja siltikin yhä tehdä sopivan paikan tullen tutustumisyrityksiä. Balamut ei myöskään merkkaile ja tähän asti käyttänyt vain omaa mukana tullutta vessaansa. Kofikin on sen verran fiksu, että tajuaa Balamutin ylivoiman eli yllätyshyökkäyksen jälkeen juoksee kiireen vilkkaa pakoon.
Kofi on siis se, joka tällä hetkellä eniten huolestuttaa ja on siis todella stressaantunut kilpailijasta, mistä olen hieman yllättynyt. Toisaalta Kofi oli tottunut saamaan erittäin paljon huomiota. Lisäksi allergian takia Kofia ei voinut leikata kovin nuorena ja kerkisi päästä kollittelun makuun sen verran, että leikkauksen jälkeen yhä ainakin yrittänyt astua Yanishaa (Ennen leikkausta siis pidettiin erossa siskopuolestaan). Tosin Kofi ei kuitenkaan alkanut merkkailemaan ennen leikkausta, mitä siis tekee nyt.
Yanisha ja Balamut ovat kovin kiinnostuneita välistä toisistaan, mutta Yanisha yhä murisee heti, jos Balmut yrittää tulla iholle. Yanishan kiimaa siis odotellessa...
Eli juuri kun pääsin eilen päivittämästä lauman kuulumisia, niin tapahtui sellaista mikä pisti lauman aivan sekaisin. Olemme saaneet vierailijan vapaana liikkuvasta kissasta joka käy uhittelemassa todella aggressiivisesti tuossa meidän verkotetun terassin takana ja huutaa välistä täyttä huutoa. Ensin omat kissat pelkäsivät vierailijaa, mutta nyt varsinkin Sami käy todella aggressivisesti puolustamaan reviiriään myös. Verkko meni jo kertaalleen rikki tälläisessä nujakassa ja oli paikattu. Eilen kuitenkin tapahtui oikeen todellinen yhteenotto. Vaikka avomies syöksyi sinne saman tien väliin, niin nuo kaksi isoa kollia saivat nyt jopa tuon terassin oven rikki.
Sami oli niin tohkeissaan, että hyökkäsi myös Miskan kimppuun ja siinä vaiheessa itsekin kerkesin väliin ja nappasin Samin kainaloon. Tämän jälkeen Miska ja Sami kiukuttelivat niin toisilleen kuin muillekin kissoille ja koko lauma oli hyvin rauhaton, mutta rauhoittui ennen nukkumaan menoa.
Yllättäen tämä selkkaus sai ilmeisesti kuitenkin Kofin ja Balamutin lähestymään toisiaan. Heräsin kesken yötä meteliin keittiössä ja pelkäsin jo siellä tapahtuneen pahempaakin. Meillä oli yhdellä keittiön tuolilla pari tyhjää pitsalaatikkoa, jotka juniorit olivat tiputtaneet lattialle ja yhdessä olivat aukomassa laatikoita :D.
Seuraavan kerran heräsin kun olivat siirtyneet leikkimään makkariin... tosin tällä kertaa emäntä otti leikkikalun pois. Kofi oli sitten keksinyt leikkikaluksi ja raavittavaksi minun Goretex-ulkoiluhousut :O.
Yllättäen molemmissa tapauksissa minut huomatessaan tuli riitaa poikien kesken, sitä ennen siis leikkivät sulassa sovussa.
Tilanne on rauhoittunut muun lauman suhteen, mutta toivottavasti tuo hieman lähensi noiden juniorikollien välejä.
Lauma meni sekaisin....
Eli juuri kun pääsin eilen päivittämästä lauman kuulumisia, niin tapahtui sellaista mikä pisti lauman aivan sekaisin. Olemme saaneet vierailijan vapaana liikkuvasta kissasta joka käy uhittelemassa todella aggressiivisesti tuossa meidän verkotetun terassin takana ja huutaa välistä täyttä huutoa. Ensin omat kissat pelkäsivät vierailijaa, mutta nyt varsinkin Sami käy todella aggressivisesti puolustamaan reviiriään myös. Verkko meni jo kertaalleen rikki tälläisessä nujakassa ja oli paikattu. Eilen kuitenkin tapahtui oikeen todellinen yhteenotto. Vaikka avomies syöksyi sinne saman tien väliin, niin nuo kaksi isoa kollia saivat nyt jopa tuon terassin oven rikki.
Sami oli niin tohkeissaan, että hyökkäsi myös Miskan kimppuun ja siinä vaiheessa itsekin kerkesin väliin ja nappasin Samin kainaloon. Tämän jälkeen Miska ja Sami kiukuttelivat niin toisilleen kuin muillekin kissoille ja koko lauma oli hyvin rauhaton, mutta rauhoittui ennen nukkumaan menoa.
Yllättäen tämä selkkaus sai ilmeisesti kuitenkin Kofin ja Balamutin lähestymään toisiaan. Heräsin kesken yötä meteliin keittiössä ja pelkäsin jo siellä tapahtuneen pahempaakin. Meillä oli yhdellä keittiön tuolilla pari tyhjää pitsalaatikkoa, jotka juniorit olivat tiputtaneet lattialle ja yhdessä olivat aukomassa laatikoita :D.
Seuraavan kerran heräsin kun olivat siirtyneet leikkimään makkariin... tosin tällä kertaa emäntä otti leikkikalun pois. Kofi oli sitten keksinyt leikkikaluksi ja raavittavaksi minun Goretex-ulkoiluhousut :O.
Yllättäen molemmissa tapauksissa minut huomatessaan tuli riitaa poikien kesken, sitä ennen siis leikkivät sulassa sovussa.
Tilanne on rauhoittunut muun lauman suhteen, mutta toivottavasti tuo hieman lähensi noiden juniorikollien välejä.
Testituloksista ei esteitä projektille
Balamutin siis muuttaessa meille hyvinkin pikaisessa aikataulussa oli
siis tehtävä nopeasti ratkaisuja eli leikatako poika saman tien
vai ryhtyäkö pennutusunelman toteutukseen.
Varasin saman tien Yanishalle ja Balamutille eläinlääkärin. Päätin, että jos kaikki on kunnossa, on aika toteuttaa unelma, jos taas löytyy jotain unelman toteutumisen estettä tutkimuksissa, unelma saa tältä erää jäädä ja molemmat leikataan.
Tällä hetkellä tulokset näyttävät lupaaviltaeli nyt on sitten enää luonnonvoimista kiinni saadaanko pentuja vai ei
Testeistä ei siis löytynyt estettä projektin toteutumiselle, nyt on sitten luonnonvoimista kiinni, tuleeko pentuja vain.
Yanisha kun on jo melkoisen vanha ensisynnyttäjäksi (3v), mikä voi vaikeuttaa raskaaksi tuloa. Myöskään Balmutillakaan ole tuntunut olevan kovin vahvoja kollittelun elkeitä.
Varasin saman tien Yanishalle ja Balamutille eläinlääkärin. Päätin, että jos kaikki on kunnossa, on aika toteuttaa unelma, jos taas löytyy jotain unelman toteutumisen estettä tutkimuksissa, unelma saa tältä erää jäädä ja molemmat leikataan.
Tällä hetkellä tulokset näyttävät lupaaviltaeli nyt on sitten enää luonnonvoimista kiinni saadaanko pentuja vai ei
- Yanisha:
- Felv ja Fiv negatiivisia
- A-veriryhmä
- kissa ollut muuten täysin terve
- Balamut
- Balamutilla on ruokaaineyliherkkyys kananmunaan (menee vatsa ruikulille)
- Felv ja Fiv negatiivisia
- B-veriryhmä
- giardia negatiivinen
- sienitesti :
- no detedtion of dermatophytes or yeast eli puhdas
- Balamut oli hyvin stressaantunut uuteen paikkaan muuton takia ja tästä syystä otettiin myös lisätestejä.
- panttasi pissaa eli tyhjennettiin rakko ja otettiin virtsatesti
- tulos puhdas eli ei tulehduksia, muutenkin tilanne korjaantunut eli käy taas laatikolla
- silmät punoittivat sisäpuolelta ja jännittäessä nokka vuotaa eli otettiin varmuudeksi flunssa-testit (rokotukset löytyy kyllä, mutta rokotushan ei tehoa kaikkiin, eikä myökään välttämättä estä sairastumista vaan lievittää oireita). Ulkoisesti tuota en ole itse edes huomannut, muuten kuin, että nokka vuotaa vain pahasti jännittäessä, ei muuten. Lääkärikin sanoi, että voi todella johtua myös ihan stressistäkin
- testit puhtaita eli oli siis vain sressistä johtuvaa
Testeistä ei siis löytynyt estettä projektin toteutumiselle, nyt on sitten luonnonvoimista kiinni, tuleeko pentuja vain.
Yanisha kun on jo melkoisen vanha ensisynnyttäjäksi (3v), mikä voi vaikeuttaa raskaaksi tuloa. Myöskään Balmutillakaan ole tuntunut olevan kovin vahvoja kollittelun elkeitä.
Balumutin kotiutuminen
Balamut on pentueen suunniteltu isä, 10 kk rekisteröimätön siperiankissan sininaamiopentu.
Balmut hankittiin alun perin pojalleni, mutta muutti meille pojan tilanteen muuttuessa.
Balamut on yhä eristyksissä muista kissoista omassa huoneessaan.
Balamut on ollut hyvin sressaantunut meille muutosta. Alussa Balamut ei uskaltanut käydä edes pissalla ja rakko tyhjennettiin eläinlääkärissä ja tutkittiin ettei ole tukosta tai tulehdusta. Pissatesti oli puhdas ja myöskään tukosta ei löytynyt. Balamutin nokka vuosi myös alussa ja silmät punoittivat sisäpuolelta, joten otettiin myös flunssatestit (Rokotukset Balamutilla kyllä kunnossa, mutta nehän ei välttämättä estä sairastumista, vaan yleensä lievittää vain flunssan oireita) Testit olivat puhtaita ja muutenkin oireet ovat hävinneet eli johtuivat vain Balamutin sressaamisesta. Balamut ei myöskään syönyt tai juonut parina ekana päivänä meille tuleessaan juurikaan ja jouduin antamaan ruiskulla vettä. Muutenkin lymyili alussa lähinnä sängyn alla.
Tällä hetkellä, kun Balamut on ollut meillä viikon, tilanne on onnksi jo muttunut täysin. Nyt tuosta arasta, paastoavasta lymyilijästä on taas tullut oma itsensä eli pikku ahmatti, pissi ja kakkikone(todella... ja haju on aivan toista luokkaa kuin muilla meidän kissoilla) ja mahdoton kiehnäilijä, kehräilija ja juttelija.
Pojan luona ei ollut juuri kiipeilypaikkoja Balamutille, meillä taas niitä riittää, niin kiipeilypuita, kuin tavallista kalusteista kissoille muodostettuja reittejä ja paikkoja.Nyt Balmut on päässyt kiipeilyn makuun ja lempipaikka onkin nyt hyllynpäällä tai kiipeilypuussa.
Kovasti tuntuu Balamutia myös kiinnostavan mitä oven toisella puolella tapahtuu. Varsinkin ltaisin kissat pitävät vuoropuhelua oven läpi. Miska myös sähisee, muut kissat ja Balmut vaikuttavat lähinnä vain kiinnostuneilta ja uteliailta
Melkein tekisi nyt mieli avata ovi ja päästää tutustumaan jo muihin kissoihin. Varmempaa tietysti olisi odottaa sienitestin tulosta ettei tule ikäviä yllätyksiä.
Balmut hankittiin alun perin pojalleni, mutta muutti meille pojan tilanteen muuttuessa.
Balamut on yhä eristyksissä muista kissoista omassa huoneessaan.
Balamut on ollut hyvin sressaantunut meille muutosta. Alussa Balamut ei uskaltanut käydä edes pissalla ja rakko tyhjennettiin eläinlääkärissä ja tutkittiin ettei ole tukosta tai tulehdusta. Pissatesti oli puhdas ja myöskään tukosta ei löytynyt. Balamutin nokka vuosi myös alussa ja silmät punoittivat sisäpuolelta, joten otettiin myös flunssatestit (Rokotukset Balamutilla kyllä kunnossa, mutta nehän ei välttämättä estä sairastumista, vaan yleensä lievittää vain flunssan oireita) Testit olivat puhtaita ja muutenkin oireet ovat hävinneet eli johtuivat vain Balamutin sressaamisesta. Balamut ei myöskään syönyt tai juonut parina ekana päivänä meille tuleessaan juurikaan ja jouduin antamaan ruiskulla vettä. Muutenkin lymyili alussa lähinnä sängyn alla.
Tällä hetkellä, kun Balamut on ollut meillä viikon, tilanne on onnksi jo muttunut täysin. Nyt tuosta arasta, paastoavasta lymyilijästä on taas tullut oma itsensä eli pikku ahmatti, pissi ja kakkikone(todella... ja haju on aivan toista luokkaa kuin muilla meidän kissoilla) ja mahdoton kiehnäilijä, kehräilija ja juttelija.
Pojan luona ei ollut juuri kiipeilypaikkoja Balamutille, meillä taas niitä riittää, niin kiipeilypuita, kuin tavallista kalusteista kissoille muodostettuja reittejä ja paikkoja.Nyt Balmut on päässyt kiipeilyn makuun ja lempipaikka onkin nyt hyllynpäällä tai kiipeilypuussa.
Melkein tekisi nyt mieli avata ovi ja päästää tutustumaan jo muihin kissoihin. Varmempaa tietysti olisi odottaa sienitestin tulosta ettei tule ikäviä yllätyksiä.
Unelma
Minulla on ollut aina haaveena kokea kerran oman kissan saamat pennut. Tällä hetkellä haave saattaa olla melkoisen lähellä toteutumistaan. Kasvattajaksi en ole ryhtymässä vaan tarkoituksena on kokea tämä "ihme" kerran.
Kissoista siis Yanisha on yhä leikkaamaton, mutta unelman totetutus on vain venynyt ja venynyt. Yksi syy on se, että haaveena on todella hoitaa pennutus esimerkillisesti eli samaan tapaan kuin rotukissoilla sisältäen eläinlääkärit ja jalostustestit. Tämä taas johtaa siihen, että luultavasti itse ottaa rahallisesti "takkiin". Toinen syy on tietysti vaikeus löytää kollinomistajaa, johon voisin luottaa.
Tapahtui kuitenkin odottamaton käänne, joka sai tekemään alkusysähdyksen projektille. Pojalle alunperin hankittu kissa Balamut, joka on leikkaamaton uros, muutti meille pojan muuttuneen tilanteen takia ja on siis tällä hetkellä mahdollinen isä Yanishan pennuille.
Unelmana on myös, että pystyisin vaikuttamaan myöskin hieman asenteisiin tai toisin sanoen kotikissojen pennutuksen vastustajiin. Itselle kissa on kissa, oli se sitten rotukissa, maatiainen tai rodunomainen kotikissa. Itselleni kaikki ovat täysin saman arvoisia lemmikeinä ja jokainen omia persooniaan. Jokainen kissa ansaitsee täysin saman kohtelun. Ikävä kyllä mielestäni rotukissojen kasvatus ei ole nykyisin terveellä pohjalla ja hyvin paljon täytyisi muuttua niin rotujärjestöjen säännöissä kuin asenteissa. En todella ymmärrä sitä, miten nykyinen rotukasvatus voi joillekin olla se esimerkillinen tapa, jota puolustetaan. Kirjoitan ehkä myöhemmin enemmän epäkohdista, joita itse näen nykyisessä rotukasvatuksessa.
Tarkoituksena ei ole myöskään vaikeuttaa eläinsuojelutyötä, miten osa kokee kotikissojen pennuttamisen. Arvostan todella eläintensuojelutyötä, mutta siltikin olen sitä mieltä, että ainoa, jolla näiden kodittomien eläinten määrää voidaan vähentää, on pyrkiä vaikuttamaan asenteisiin ja kissojen arvostukseen.
Odottelen kauhulla sitä, mitä kommentteja tämä projekti saattaa herättää. Kotikissojen pennutukseen suhtaudutaan nykyisin sen verran tuomittavasti.
Kissoista siis Yanisha on yhä leikkaamaton, mutta unelman totetutus on vain venynyt ja venynyt. Yksi syy on se, että haaveena on todella hoitaa pennutus esimerkillisesti eli samaan tapaan kuin rotukissoilla sisältäen eläinlääkärit ja jalostustestit. Tämä taas johtaa siihen, että luultavasti itse ottaa rahallisesti "takkiin". Toinen syy on tietysti vaikeus löytää kollinomistajaa, johon voisin luottaa.
Tapahtui kuitenkin odottamaton käänne, joka sai tekemään alkusysähdyksen projektille. Pojalle alunperin hankittu kissa Balamut, joka on leikkaamaton uros, muutti meille pojan muuttuneen tilanteen takia ja on siis tällä hetkellä mahdollinen isä Yanishan pennuille.
Unelmana on myös, että pystyisin vaikuttamaan myöskin hieman asenteisiin tai toisin sanoen kotikissojen pennutuksen vastustajiin. Itselle kissa on kissa, oli se sitten rotukissa, maatiainen tai rodunomainen kotikissa. Itselleni kaikki ovat täysin saman arvoisia lemmikeinä ja jokainen omia persooniaan. Jokainen kissa ansaitsee täysin saman kohtelun. Ikävä kyllä mielestäni rotukissojen kasvatus ei ole nykyisin terveellä pohjalla ja hyvin paljon täytyisi muuttua niin rotujärjestöjen säännöissä kuin asenteissa. En todella ymmärrä sitä, miten nykyinen rotukasvatus voi joillekin olla se esimerkillinen tapa, jota puolustetaan. Kirjoitan ehkä myöhemmin enemmän epäkohdista, joita itse näen nykyisessä rotukasvatuksessa.
Tarkoituksena ei ole myöskään vaikeuttaa eläinsuojelutyötä, miten osa kokee kotikissojen pennuttamisen. Arvostan todella eläintensuojelutyötä, mutta siltikin olen sitä mieltä, että ainoa, jolla näiden kodittomien eläinten määrää voidaan vähentää, on pyrkiä vaikuttamaan asenteisiin ja kissojen arvostukseen.
Odottelen kauhulla sitä, mitä kommentteja tämä projekti saattaa herättää. Kotikissojen pennutukseen suhtaudutaan nykyisin sen verran tuomittavasti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)